Päätetään matka tälviisii…

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Viime tarinassa pääsimme pois Kaamoksesta, mukavasta mökistä  hiljalleen sulavan joen varrelta, siellä missä ne kuulut Alatalon munkkikahvit saa 50 sentillä.  Olemme lähdössä  jo vahvasti kotiinpäin.

Huttukerossa oli huhtikuun lopulla runsaasti lunta.

Huttukerossa oli huhtikuun lopulla runsaasti lunta.

19.4. aamulla on +2 astetta lämmintä, ja sataa lunta. Siltaremontit jatkuvat ja betoniautoja tulee vastaan useita. Tien varren koivikot ovat taipuneet luokille. Tankkauksen jälkeen on ajettu jo yli 700 kilometriä,joten edulliseksi osoittautunut Shell (di 1,299) juotti ajopelin.

Havupuut kantavat yllään mustaa luppoa, poroilla alkaa siis  luppoaika, kunhan ne ”löysätään” tarhoista. Yle Lappi kertoo paikallisia uutisia kun ajelemme ”omaan kylääni” Sirkkaan. (Tässä vaiheessa oikaisen suuren mokan ed. kirjoituksessa, mainitsin siinä, että ajettiin Ylläksen maisematie. Ei ajettu, ei käyty edes Ylläksellä. Sensijaan ajettiin Levin ympäri, joten siellä ne hurjat mökit on!)

Immeljärvellä hiihtäjät hiihtelevät jäälatua, kelluvaa saunaa ei näy. Voisihan siitä tehdä sellaisen rekisaunan…

Hyvä, että tankattiin, täällä diesel on jo 1,449! Kaikki paikat on täynnä moottorikelkkoja, sitä kyytiä kyllä riittää vauhtia kaipaavalle. Iglujakin näkyy, se on muotia nyt. Sen sijaan revontulia ei vaan näy…

Käydään katsomassa pääseekö autolla huipulle asti, mutta ei, Tuikkuun asti kyllä, lunta on tosi paljon. Laskettelurinne on reippailijoita täynnä. Aurinko paistaa, avaruutta on hyvä hengittää. Seikkailupuistossa ihmetellään rakennelmia, ja ihmisiä , jotka hädin tuskin selviävät ensimmäisestä osiosta.

Ajetaan ohi Kittilän lentokentän, ja poiketaan Nesteen ravintolaan, jossa saatiin todella maistuvaa ruokaa. Lomakyläkin on auki –tänään täällä hekteisessä etelässä pohdimme, ovatko tulvavallit pitäneet veden pois leirintäalueelta.

Tässä paikassa tulee haikea mieli. Kerran näet omistajapariskunnan kissa oli juuri kuollut, se makasi kauniisti peitettynä sievässä korissa, ja suomea puhumaton vaimo kertoili vuolaasti lemmikistään kyyneleet poskilla  – olivat juuri lähdössä viemään kisua viimeiselle matkalle lemmikkien hautausmaalle…Liehuvat liput täällä  kertovat minulle varmaan aina suuresta surusta.

Lunta on yllättävän paljon. Samoin tuulimyllyjä, lukematon määrä. Sähkömiehet tekevät linjaa tien laitamalla, pikkusen uudella tyylillä, langat laitetaan paikoilleen jo ennen pylvään nostoa, vetonaruja ei tarvita. Mietitään tarkastavatko luotilangalla sen, että pyväät tulevat suoraan …

Betoniautoja menee yhä, aurinko paistaa, ja lämpöasteitakin alkaa olla puolenkymmentä. Sekä Kitine että Jeesiöjoki ovat vahvasti jäässä, kelkoilla on ajeltu tosi paljon. Keli on hyvä, ja tien reunoilla kasvavat suuret kuuset kertovat, että lähestytään Pyhä-Luostoa.

SSCN3412

Jäätiinpä sitten Huttukeroon pariksi päiväksi,kun ilmakin on mainio. Aika erikoista olla täällä ilman suksia tai edes kävelysauvoja. Nytpä sitten vain ajellaan sinne tänne, käydään katsomassa vanhoja mökkipaikkojamme, ja huippukunnosssa olevia latuja. Pyhäjärven joutsenet ovat jo saapuneet, siellä ne Oravan puoleisessa päässä pienessä sulassa kaulojaan oikovat. Astelilla katselemme reippaita hiihtäjiä, ovatkohan matkalla Huttujärvelle, Kiimalaavulle vai peräti Koparaan. ihania muistoja tulvii mieleen…

Huttukero on remontoitu upeasti, ja saunan kiuasta emme lakkaa ihmettelemästä. Verkkoon ladotut kivet nousevat vain hiukan jalkatason yläpuolelle, tulevat läpi alalauteen! Ja löylyt on hyvät!

Mutta mitä mieltä olet näistä igluista! Jotenkin omituista siellä harmaitten kelohonkaisten mökkien keskellä, eikö näitä olisi voinut soveltaa ympäristöön sopiviksi. Kyllä kai kelokin olisi taipunut tähän!

SSCN3427

Lunta rupesi satamaan, ja sitä oli kyllä ennestäänkin runsaasti niin rinteillä kuin pihoissakin.

SSCN3428

Meidän on aika muuttaa jälleen majaa.

21.4.  on hiukan pakkasen puolella, lunta tulee yhä. Hovikuljettajani kysyy minne päin mennään –ja minä tollikko vastaan, Kemijärven  kautta. Kuvittelen näet, että niin päästään rannikolle katselemaan mahdollista muuttoa. No, sitten ajetaan tosi huonoa tietä. Taakse jäävät Luusua, Pirttikoski ja Juotasjärvi, ihmetellään romahtaneita jäitä, mustan veden vallassa olevia ojia ja puroja.

Välillä lunta on paljon, välillä vähemmän. Västäräkkejä ja kyyhkyjä näkyy, samoin rastaita ja lokkeja. Ollaan kuitenkin matkalla rannikolle, ihanaa! Kiimingin TB:llä tankataan, keskikulutus on  4,3 .”Pelkääkkö nää kattua?”  – mitähän pitäis pelätä, tienlaitaman iso taulu sitä kuitenkin kysyy.

Töyhtöhyyppiä, kurkia, ja mustavariksia on tervehtimässä matkaajia, kun pysähdymme Liminganporttiin syömään. Lumijoen jälkeen mittari näyttää jo +6, ja pelloilla on paljon kurkia ja joutsenia. Kuovit varoittelevat Siikajoen osittain kasaantuvista jäistä. Pyhäjoessa mahtavat kuohut kuljettavat tulvavesiä ja jäitä,jotka hakkaavat rantapusikoita. Minkkitarhan yllä taivas valkeana lokkeja  – a se haju – uh!

Kalajoelta vuokrataan pikkuinen mökki, Lokinnokka. Mökki on merihenkinen ja varsin söpö. Ja vaikka lunta oli enää vähän, oli Lokinnokan terassi vielä täynnä lunta, samoin pihan auralumet suurena kasana.  Rakennusinto näyttää pelottavan suurelta. Onkohan kaikelle varmasti käyttöä tulevaisuudessa…

22.4.  pakataan tämän reissun tavarat viimeisen kerran. Kahden asteen plussassa, auringon pilkistellessä pilven takaa lähdetään ihmettelemään tulvivia jokia ja lintuja pelloilla . Lapuanjoki on tehnyt pelloista oikein meren. Näillä seuduin näkyy myös varsinainen laulajalintu, fasaani, jota en moneen vuoteen ole nähnyt.

Katsellaan Kuortanejärven hurjia tulvia, tässä on peltoa, tiekaide ei juuri tulvapadosta käy….

DSCN3443

Ajellaan tuurilla Tuuriin, tulvii se joki sielläkin, mutta kauppiaan linna seisoo kuivalla komeana kuin ennenkin. Eivät kuulema asu enää siinä, kyllästyikö emäntä ikkunanpesuun ja lattian luuttuamiseen vai mikä lie tullut, kun pienempään muuttivat. Tuurissa ei kaupan puolelle poiketa ensinkään, kun ei mitään tarvita. Syödään kuitenkin, ja syödäänkin hyvin, ja sitten jatketaan matkaa kohti Jyväskyää. Siellä ei ole lunta!

Kahvitauko ABC:llä ja kohti kotia, radio kertoo Suomen nuorten leijonien voittaneen Venäjän, ja ihmeitten ihme, leppä kukkii!  Ollaan jo pitkällä,kun Ristiinan Shellillä tankataan (di 1,279), jäät täällä ovat heikot ja tummat, eipä näy enää kelkkailijoita, ei pilkkijöitä.

Puoli kuuden maissa ollaan lopulta kotona, takana lähes 3000 km, ja kotimaan lumitilanne on selvillä. Ei sitä lakkaa ihmettelemästä pitkän maamme monimuotoisuutta. Tätä kirjoittaessani mittari näyttää +18,5, on vielä aamu ja hellettä on luvassa toukokuun puolivälissä. Pohjoisessa tulvii nyt, kun metriset hanget sulavat yht´äkkiä, muutamassa päivässä. Mukava oli ennen kuumalle kasvimaalle menoa näitä lumisia juttuja muistella!

Vastaa