Taipaleen seurakunnan suurkuoro Lemillä

Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta

Torstai-iltana   28.3. hengellisen toivemusiikin laulajat ja kuulijat kansoittivat Lemin kauniin kirkon.

Kolme kirkkokuoroa liitettiin konsertissa suurkuoroksi. Kuvassa se esiintyy Taipalsaaren kanttorin Tea Lavasten johdolla.

Kolme kirkkokuoroa liitettiin konsertissa suurkuoroksi. Kuvassa se esiintyy Taipalsaaren kanttorin Tea Lavasten johdolla.

Kanttorit olivat keränneet toiveita ja laulattaneet kuorojaan Lemillä, Savitaipaleella ja Taipalsaarella, ja yhteisharjoitusten jälkeen tarjolla oli sitten tämä ensimmäinen yhteinen toivekonsertti, joka järjestettiin yhteisvastuu-keräyksen hyväksi. Uunituoreet ohjelmalehtiset jaettiin yleisölle pienen odottelun jälkeen.

Konsertti  alkoi urkuparvelta lauletulla, varmaan eniten toivotulla ”Suojelusenkelillä”, Maan korvessa kulkevi… Kuvittelin kolme kanttoria, Jonna Imeläisen, Aino Juntusen ja Tea Lavasteen sinne jonnekin piiloon laulamaan, sillä jotenkin hukkasin kahden jälkimmäisen äänet. En tiedä oliko tarkoitus sovittaa niin, että he ikäänkuin säestivät esilaulajaa, vai peittikö parven kaide toiset äänet minulta  – vai liekö korvissani vikaa! Kaunis ja ihana laulu joka tapauksessa.

Bachin  ”Rakkahin Jeesus” kajahti komeasti ylös holveihin, ja uruilla soi kauniisti saman säveltäjän ”Valos anna mulle koittaa”. Ohjelmalehtisessä ei mainittu erikseen esiintyjiä, joten en arvaillut, nautimme vain. Tässä vaiheessa saimme tietää, että Lemillä on ollut tapana, että saa taputtaa, jos haluaa, mutta ei ole pakko.– Oltiinhan kai jo ajatuksin ablodeerattu näitä ensimmäisiä esityksiäkin!

Nyt oli vuoro suurkuoron siirtyä koko alttarialueen täydeltä esiintymään. Kuulimme riemastuttavan ”Soi kunniaksi Luojan” (Sibelius, Koskimies)  ja keväistä toivoa antavan ja ajankohtaisen  (Anderssonin) ” Oi katsohan lintua oksalla puun”. Kuoroa johti näissä lauluissa Tea Lavaste.  (kuva 603) Oli ilo nähdä kuorossa mukana niin monia tuttuja, entisiä kuorokavereita ja ystäviä! Paljonkohan heitä oikein mahtoikaan olla, kaikki etupenkit ainakin oli kuoroille varattu.

En tiedä olivatko yhteislauluiksi varatut virret ja laulut myös näitä toivottuja, minulle olivat aika outoja, mutta todella hienoja varsinkin virret 928 ja 923, sekä (Löytyn ja Kaskisen) ”Lapsuuden usko”. (Nuutisen, Lähteenkorvan) ”Kirkossa” on laulu, jota ei voi kuunnella tai laulaa ilman ylimääräisiä sydämen sykkeitä ja palaa kurkussa.

Ohjelmanumerosta  melkein kävi, kun suurkuoro jälleen järjestäytyi esiintymään. Saatiin kuulla Savitaipaleellakin Juhlamessussa laulettu ihana ja turvallinen, melkeinpä lapsenuskoinen ”Hän pitää meistä huolen” (Maukonen, Grönholm) sekä ”Jumala rakastaa maailmaa” (Mårtenson, Puhtila). Tässä laulussa ihailin erikoisesti hienoja miesääniä, jotka soivat voimakkaasti ja tasaisesti, yksikään ääni ei tullut ylitse toisten. Tämä oli hetki, jolloin korvani taas oikein värisivät ja varmasti kasvoivatkin! Kuoroa johti Jonna Imeläinen näissä lauluissa.

Yritin ottaa kuvaa, kun Aino Juntunen niin pienenä siellä kaukana  kuorolaisten takana soitti pianolla Sibeliuksen ”Kuusi”-kappaleen, mutta eipä kamerani  yltänyt sinne asti. Kai-Jussi Jankerin ääni täytti kirkon, kun hän nöyrästi lauloi kauniin ja ihanan ”Kahden maan kansalainen” (Löytty, Pispa). Ensimmäisen kerran kuulin tämän laulun vuosia sitten omassa tuvassa, joka oli täynnä vanhenevia ihmisiä, kerholaisia, ja kappalainen Kuutti lauloi sen kitaran säestyksellä. Unohtumattomia hetkiä molemmat.

Ja jos Jankeri tällä laululla toi rakkaita muistoja mieleen, niin kyyneleet silmiin hän sai jo aikaisemmin tuomalla joulun kirkkoon laululla ”Oi muistatko vielä sen virren” (Merikanto, Leino ja Railio). Yhdessä Jonna Imeläisen kanssa hän lauloi vielä ”Oi, kiitos sä Luojani armollinen” -laulun (Merikanto, Leino) Aino Juntusen pianosäestyksellä. Yksi maailman ihanimpia kiitoslauluja!

Usein (Lovland, Graham, Tapio) ”Kuin taivaisiin” kohoaa korkeuksiin miesäänillä, mutta tällä kertaa se täytti kirkon holvit  upeasti Jonna Imeläisen vahvoin vedoin. Ohjelmalehtinen kertoi tässä vaiheessa, että konsertti alkoi olla lopuillaan. Vielä kerran suurkuoro (tulleeko tästä oikein virallisesti Taipaleen seurakunnan Suurkuoro?) järjestäytyi laulamaan Löytyn ”Lahjalaulun” ja yhteislauluna virren 332, ” Herraa hyvää kiittäkää”.

 Oli upea yhteisesiintyminen kuoroille, ja hienosti järjestetty yhteisvastuullinen tilaisuus. Kiitokset myös seurakunnalle yhteiskyydeistä. Missähän ja milloin nautitaan musiikista seuraavan kerran näin mittavissa puitteissa!

Vastaa