Jalan ja polkien turvatonta

Kevytväylien puute on Lemin liikenneturvallisuuden keskeisiä ongelmia, mikä nousee taas esiin, kun lapset aloittivat kouluvuotensa ja lähestyvä syksy pimentää illat.Kuukanniemen vanhemmat aloittivat viime syksynä kampanjan saadakseen taajamaan johtavan kevytväylän valtion tiesuunnitelmiin. Oma kulkutie pyörillä ja jalan kulkeville toisi turvallisuuden lisäksi haluja kulkea terveellisesti omin voimin ilman auton apua. Kuukanniemi on sillä etäisyydellä kaupungin laidasta, että polkupyörin tapahtuva työmatkaliikenne olisi ihan realistinen vaihtoehto.

Nyt kuutostien remontin yhteydessä kevytväylä yltää Rutolasta Iitiäntien risteykseen, missä se surullisen oloisesti päättyy metsään. Siitä kohti Lemin kirkonkylää tai Kuukanniemeä pitäisi polkea liikenteen seassa ; harva moiseen uskaltautuu. Eukkomammakaan ei ole vuosiin huvikseen pyöräillyt Iitiäntiellä, kun liikennemäärät ovat kasvaneet satulasta katsoen pelottaviksi.

Nyt Toukkalassa on kahden perheen voimin nostettu esiin aina silloin tällöin hellitty ajatus kevytväylästä kirkolta Toukkalaan mm. koululaisten ja lenkkeilijöiden iloksi ja turvaksi. Sauvakävelijöistä ei yksikään ole auton alle jäänyt, mutta pelottava tilanne on autoillessakin, etenkin kun syyshämärissä yrittää tihrustaa olemattoman kokoisia heijastimia, joihin vielä osa lenkkeilijöistä luottaa.

Kunnanhallitus lämpeni kevytväyläajatukselle, samoin kuin siihen liitetylle ensiavulle, eli 60 kilometritunnin rajoituksen ulottamisen Sairalantien risteykseen saakka; kunnanhallitus halusi sen siitäkin kauemmas, että autot hidastaisivat ajoissa ennen Toukkalan kyläaukeaa ja sen risteyksiä.

Eukkomamman puolesta koko tie 380 eli Toukkalan/Huttulantie saisi olla kuudenkympin aluetta, kun talviaikaan turvallinen autoilu tuskin on mahdollista paljon seitsemääkymppiä kovempaa, eli suurta ajanhukkaa ei Savitaipaleen suunnan liikenteelle aiheutuisi. Siellä Sairalantien risteyksen Huttulan puoleisella osuudella ovat elementissään todelliset kaaharit; pyöräilijä saa väistellä niin tieltä syöksyviä juoppokuskeja kuin miljoonaa painaltavia kaksipyöräisiä. Ilman poliisia – vaikka peltistä –  on pyöreän lätkän lukemalla kovin vähän merkitystä, Eukkomamma pelkää.

Voihan niin käydä, että tieviranomaiset innostuvat Lemille kevytväyliä rakentamaan. Mutta ei tarvitse olla ennustajaeukkomamma sanoakseen, että tarjous sisältää huomattavan rahoitusosuuden kunnalta itseltään, sillä pikkutaajamien kevtliikenne ei ole se, mihin valtakunnan tienrakennusrahoja on tavattu sijoittaa.

Sen verran enemmän kuutostien parannusrahaa olisi kuitenkin toivonut olleen, että uudet opaskyltit olisivat olleet hieman isommat .- vaikka vain neljän kirjaimen verran, jotta Lemi olisi päässyt mukaan.Vaan ei – edelleen täällä elellään kuin salaisessa kammiossa. Onneksi on navigaattori keksitty.

1 kommentti artikkeliin “Jalan ja polkien turvatonta”

  1. markku peutere

    Nyt kuutostien ja Selkäharjun kärsivällisesti odotetut remontit ovat jo lähes valmiit. Taavetin suuntaan lisääkin parannuksia suunnitellaan. Vielä kun vt 13:n ahtautumia saadaan avarrettua niin voi ajatella, että röörit vetää, maakunnan sydän elpyy ja jaksaa pompottaa terveemmin. Hiussuonten merkitystäkään ei sovi unohtaa. Jos pienet suonet eivät toimi, iho muuttuu kalvakkaaksi eikä keho ole eläväinen.

    Paikallinen valtion tieverkosto ja etenkin yksityistiestö muodostavat hiussuoniston, jota maakunta, sen kylien asukkaat ja mökkiläiset tarvitsevat. Kunnolliset kulkuyhteydet ja niiden ylläpito tulee jatkossakin turvata myös tavallisille tallaajille. Maastoautot, helikopterit ja moottoriveneet ovat liian kalliita yhteydenpitovälineitä, ei niiden varassa voi eläväistä Etelä-Karjalaa kehittää.

    Huru-ukko

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *