Mummokuningattaren laskiaismäki – satu ja värityskuva

Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta

Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asui kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. No, se kauneus nyt oli vähän niin ja näin, pikkuhiljaa hän oli harmaantunut ja pulskistunut, mutta aika iloisena hän oleli, eleli.

Eräänä aamuna hän heräsi valtavaan jyrinään; ”Voi hyvä tavaton! Ukkonen helmikuussa!” Kipin kapin hän kiiruhti portaalle katsomaan, mutta ei -taivas oli kyllä paksussa pilvessä ja räystäältä tippui vettä, mutta jyrinää ei enää kuulunut.

” Miaauh!” kuului hätäinen parkaisu oven rakosesta, ja luminen kissa ryntäsi sisään. ”Miaauuh, kyllä meinasi henki mennä”, naukui säikähtänyt kissa.”Katsopa Mummokuningatar, kaikki tuo lumi tuli linnan katolta alas. Melkein jäin alle!”

”Voi hyvä tavaton! Olipa onni, että ehdit pois alta.” Ja Mummokuningatar otti suojalunta käteen: ”Ihanaa, tästä voi tehdä palloja!”
Nopeasti he laittoivat aamupalaa, söivät ja pukivat ylleen kuravaatteet, ihan totta. Harmaaraitaisella kissalla oli pienet punaiset kurahaalarit, ja Mummokuningattarella isot siniset, joissa oli punaisia sydämiä.

He kiipesivät lumikasan päälle ja alkoivat rakentaa sinne korkealle lumilinnaa. Kun pohja oli tasoitettu, olikin miettimisen paikka.
” Voi hyvä tavaton, kuinkas me saadaan tänne seinät?”
”Miaauh, pyöritellään vain puutarhasta palloja ja nostetaan ne tänne – miiiaaauuuh!”

Ja samassa Harmaaraitainen kissa luiskahti alas kasan päältä, ja kun Mummokuningatar yritti auttaa, hänelle kävi samoin.

He pudistelivat lunta vaatteistaan ja katselivat luisumajälkiään: ”Hupsista, katsopas vain, siitähän tulikin mainio liukumäki!”

Ja niinpä he unohtivat linnanrakentamisen kokonaan, kiipesivät yhä uudestaan ylös ja laskivat alas, kunnes olivat aivan uupuneita.
”Kuulepas kisu, nyt mennään sisälle, syödään vähän lettusia ja soitetaan kaikille ystäville ja kutsutaan heidät laskiaismäkeen!”

Oi, miten mukava ajatus. Koko illan he askartelivat pieniä punaisia sydäntaskuja, joihin laittoivat herkullisen suklaasydämen. Sellainen annettaisiin jokaiselle laskiaisvieraalle.
Iltamyöhällä Harmaaraitainen kissa halusi vielä mäkeä liu`uttelemaan, mutta Mummokuningatar pujahti lämpöisen peittonsa alle, siunasi kaikki rakkaansa ja yritti saada unen päästä kiinni. Se ei ollutkaan helppoa, kun mietti koko ajan laskiaisjuhlaa.
Aamulla hänestä tuntui, että oli nukkunut vain hetken, kun oli jo noustava ylös. Hän tarvitsi monta, monta kupillista päänselvityskahvia, ennen kuin muisti mikä päivä nyt onkaan.
Nopeasti hän teki suuren pullataikinan, lämmitti linnan leivinuunin ja paistoi valtavan määrän laskiaispullia. Kermaa hän vatkasi varmaan ämpärillisen, sillä tiedäthän, että Harmaaraitainen kissa ei koskaan saa kyllikseen kermavaahdosta.
Lopulta ystäviä alkoi saapua. Ensin tuli Herra Hirvi, joka kantoi sarvikruunussaan kokonaista hiiriperhettä. Emo Oravainen toi mukanaan neljä vilkasta poikastaan, jotka hyppelivät sinne tänne ja heittelivät toisiaan kuusenkävyillä. Pienimmäinen poikanen oli repussa vähän unisena. Ja sitten tuli veilä Papukaija-pariskunta…
”Voi hyvä tavaton”, hämmästeli Mummokuningatar, ”ettekö palellu, eikös papukaijat ole sisälintuja…?”
”Ehei”, tiuskutti isä Käpynen,” me olemme käpylintuja, eikä meitä pakkanen pelota!”
”Niin”, lisäsi äiti Käpynen,”toimme korillisen kuusensiemeniä laskiaipullien koristeeksi, ole hyvä!”

Ja siinä mäenlaskun lomassa käpylinnut kertoivat katselevansa jo pesimäpaikkaa korkeiden kuusten latvoista. Käpyjä oli paljon, ja poikaset tarvitsevat paljon siemeniä kasvaakseen.

On ihan myöhäistä pesiä sitten, kun kevättuulet puhaltavat lämpiminä ja aukovat kävyt niin että siemenet karisevat maahan.

”Osaamme rakentaa tosi lämpimiä pesiä, osaavathan oravatkin, eikös vain!”
Kun kukaan ei jaksanut enää laskea mäkeä, mentiin sisälle linnaan ja syötiin mahat killilleen laskiaispullia, joissa oli hilloa ja runsaasti kermavaahtoa, ja juotiin lämmintä vadelmamehua. Sitten kaikki vieraat saivat sen ystävänpäivälahjan mukaansa ja lähtivät tyytyväisinä kotiin.
Olipa mukava laskiaispäivä, ja kaikkein mukavinta oli, kun sai ihan uusia ystäviä! Eikä tänä iltana tarvinnut untakaan odotella. Harmaaraitainen kissa köllähti uunin kupeelle, ja Mummokuningatar tuskin ehti siunata kaikki rakkaansa, kun jo nukahti pehmeään petiinsä vatsa pullollaan herkkuja.

Sen pituinen se.

Väritä kuva tietokoneen piirustusohjelmassa tai tulosta ja väritä liiduilla.

 

1 kommentti artikkeliin “Mummokuningattaren laskiaismäki – satu ja värityskuva”

  1. markku piipponen

    Hei ja hyvää pääsiäistä! Lueskelin Lemin kirjava juttuja. Ihan kivan leppoisaa luettavaa. Jatka vaan kirjoituksiasi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *