Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kun eilen laitoin tekstiviestillä lihatilausta Reiposen puotiin Savitaipaleen Hämäläisessä, sain vastauksen hetimiten: ”Jos tulet kello 12, kuulet samalla haitarimusiikkia! Kahvila on vielä auki.”
Niinpä sovitin ostosmatkani puolille päivin, herkkukahveille konserttia kuuntelemaan. Kylläpä kannattikin. Tapahtuma oli tullut talon väellekin sen varran myöhäisenä yllätyksenä, ettei etukäteisilmottelua juuri ollut, kotisivuja lukuunottamatta. Muutaman kappaleen sainkin kuunnella melkein yksityisesti.
Esiintymässä oli kuusankoskelainen Mauri Suoranta, joka oli poikennut mökilleen. Hän kertoi soittamisen alkaneen vasta aikuisiällä, kerran tuli Tallinnan matkalta haitari mukaan, ja vuonna 1974 hän alkoi opiskella haitarinsoittoa Anjalankosken kansalaisopistossa. Ja mainiota oppia onkin saanut!
Tämä opiston soittoporukka on tehnyt kaksi levyäkin, ja esiintymässä käyvät pyydettäessä, erikoisesti palvelutaloissa ja juhlisssa. Eikä tässä vielä kaikki. Mukaan musiikkiin silloin aikanaan isä oli ottanut kymmenvuotiaan poikansa (Arto Suoranta), joka nytkin isän säestyksellä lauloi Juha Vainion tutun ”Käyn ahon laitaa..”
Kun toinenkin poika Jari on musiikkimiehiä, soittaa bassoa, niin ilmaan heitettiin toive perhekonsertista ensi kesänä Torpparin Tuvassa.
Tästä konsertista terveiset menivät muuten Kiinaan asti älykännyjen kautta, joten maailmanvalloitus on hyvässä mallissa, vai mitä! Mukava yllätystapahtuma olisi tarjonnut iloa suuremmallekin kuulijakunnalle, kiitos!
Tuo oli viimeinen soitto ja lauluyhtye suuoranta