Kisu huomasi maassa banaaneja ja otti yhden banaanin käteensä. ”Nami”, tuumasi Kisu. ”Tulikin nälkä”. Kisu avasi laukkunsa ja otti eväänsä esille.
Sitten palmun oksalta hyppäsi apina Kisun luokse ja haukkasi palan Kisun banaanileivästä.
”Tämä kaipaa lisää suolaa”, arvosteli apina.
”Kuka sinä olet?” Kisu kysyi apinalta. ”No, minä olen tällainen tavallinen apina, joka asuu sademetsässä”, vastasi apina.
”Mutta mitä sinä teet täällä?” apina kysyi Kisulta. ”Minä olen Kisu ja olen eksynyt tänne sademetsään etsiessäni kameleita”, vastasi Kisu. ”Mutta sitten joku apina varasti melani ja minun oli leiriydyttävä tänne”.
”Tässä ovat melasi”, apina sanoi. ”Mutta tiedätkö reitin miten pääsisin takaisin kotiin Hartolaan?” Kisu kysyi. ”Minä tunnen kaikki paikat, osaisin neuvoa sinut takaisin sinne, mutta minun on mentävä tapaamaan ystävääni kamelia”, apina sanoi.
Kun apina oli päässyt aavikolle hän sanoi kamelille: ”Hei hyvä ystävä!”, johon kameli vastasi: ”No hei,
apina! Karkasin tänään eräältä kissalta tuonne kauas aavikolle, mutta kuningatar Cleopatra löysi minut ja vei minut takaisin ratsastuskouluun.”
”Oliko sen kissan nimi kenties Kisu?” apina kysyi. ”Mistäs arvasit”, totesi kameli. ”Tapasin hänet sademetsässä”, vastasi apina. ”Meidän on pelastettava hänet”, kameli sanoi apinalle.
Niinpä he lähtivät sademetsään ja löysivät Kisun. ”Minä voin, Kisu, neuvoa sinut takaisin kotiin”, ehdotti kameli.
”Minulla on parempi idea”, Kisu vastasi: ”Mennään johonkin hauskaan paikkaan lomailemaan, vaikkapa…Hawaijille!
He löysivät rikkinäisen lentokoneen sademetsästä, korjasivat sen ja lensivät Hawaijille.
LOPPU.
Kirjoittanut ja kuvittanut Miranda Honkanen, 7 vuotta, Hartolasta.