Mummokuningatar tekee puutarhatöitä – satu ja värityskuva

xOlipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asui kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. No, siitä kauneudesta oli jo vierähtänyt monta vuosikymmentä, mutta aika iloisena ja onnellisena hän tänäkin aamuna heräsi silkkisten peittojensa alta ja kurkisti ikkunasta ulos. Ah, mikä ihana kevätpäivä! Aurinko paistoi, ja linnut lauloivat.

Mummokuningatar keitti päänselvityskahvit, ja pukeutui arkimekkoonsa, sillä tänään hän aikoi tehdä ulkohommia. Harmaaraitainen kissa ei tahtonut viipyä sisällä hetkeäkään, ja niinpä se oli nytkin haahuillut pitkin maita ja mantereita koko yön. Mummokuningatar vei sille kermaa kultaisessa kupissa linnan portaalle.
”Miaauh, kiitos, kiitos Mummokuningatar. Kylläpä tämä nyt maistuukin. Olen syönyt monta myyräpaistia, ja juonut vettä lähteessä, mutta ilman kunnon kermaa ei kissanpäivä oikein lähde käyntiin”, naukaisi kissa ja puski Mummokuningatarta sääreen.

”Voi hyvä tavaton,”hymähti Mummokuningatar. ”Jaksatkohan nyt lähteä minun kanssani tuonne puutarhaan. Muistathan, että olen aika köyhä kuningatar, eikä minulla ole varaa puutarhuriin. Tarvitsen siis kaiken avun.”

Arvaapa, oliko Harmaaraitainen kissa innokas tekemään töitä. Eikös mitä, se sanoi suostuvansa ainoastaan johtotehtäviin.

Mummokuningatar oli päättänyt tänä päivänä kääntää kompostin, aika ison kasan, johon oli haravoinut syksyn lehdet, kantanut linnankeittiöstä perunankuoret ja muut vähäiset ruuantähteet, sekä kaikki kitketyt rikkaruohot. Kerran Mummokuningatar oli saanut kottikärrykuormallisen hevosenkakkaroita, ja nekin hän oli laittanut kompostiin. Koko talven se oli muhinut ja höyrynnyt.

Kompostin kääntäminen on kovaa hommaa. Tuntui, että talikko juuttui koko ajan nokkosen juuriin tai vaahteran lehtiin. Mummokuningattarelle tuli ihan hiki siinä ponnistellessa, ja niinpä hän päätti vähentää vaatteita. Hän etsi komerostaan pienen pienen paitulin, ja ihan liian ahtaat shortsit -miten ne olivatkin taas kutistuneet kaapissa!

Samalla hän kävi myös jääkaapilla, sillä kova työ rupeaa janottamaan. Hän maistoi makeaa mehua, ja otti vielä evääksi tarjottimelle mehua hienoon kristallilasiin, sekä muutaman ihanan leivoksen. Sinähän tiedät että kova työ vaatii energiaa.

Voi miten ihanasti linnut lauloivatkaan.Tiaiset rakensivat jo pesää ja riitelivät kirjosieppojen kanssa, ne kun yrittivät koko ajan kodinvaltausta.
”Voi hyvä tavaton,” rauhoitteli Mummokuningatar, ”riittäähän pönttöjä teille kaikille. Ja lupaan tehdä vielä lisää, kunhan saan tämän kompostin käännettyä.”

Ja tarmokkaasti Mummokuningatar iski talikkonsa kompostiin. Silloin hän kuuli pienen äänen jalkojensa juuresta, ja säikähti samalla niin, että sydän tuntui hyppäävä kurkkuun.
”Apua, käärme! Älä vain pistä minua, kun olen ihan paljain jaloin…voi, voi.Varopa kisusenikin!”
”Ei minua tarvitse pelätä. Minä olen Raili Rantakäärme, ja olen todella huolissani tuosta kompostista. Olen näet käynyt munimassa sinne munani, ja juuri kun tulin tarkastamaan kuinka lapseni voivat, huomaan, että olet tonkimassa kotiani! Etkö voisi odottaa, kunnes poikaseni kuoriutuvat.”

Kylläpä tästä nyt myrkyn lykkäsi, ajatteli Mummokuningatar, joka oli ajatellut istuttaa käännettyyn kompostiin komean kurpitsan. Siihenpä sitten istuttiin pientareelle miettimään, mitä tässä voisi tehdä. Harmaaraitainen kissa katsoi porukan pomona olevansa vastuussa asiasta, ja se silitteli miettiväisenä viiksiään. Se oli seurannut touhuja sivusta, varsinkin muutamaa mustarastasta, jotka penkoivat kompostia lihavien matojen toivossa.

”Miaauh”, tuumasi se viimein,” asiat selviävät aina parhaiten täältä johtoportaalta katsoen. Olen huomannut, miaauh, että Mummokuningattaren shortsit ovat ihan ratkeamaisillaan, eivätkä sovellu tähän työhön. Lisäksi, miaauh, rastaat tekevät hyvää työtä, kompostin huipulle tulee muheva paikka kurpitsalle, ja käskystäni myyrät varmaan ensi yönä kasaavat siihen lisää multaa.”

Ja silmät juonikkaasti sirrillään se lisäsi:” Tätä tarkkailua voin kyllä tehdä edelleenkin, miaauh, jos vain saan tarpeeksi kermaa vaivanpalkaksi”

Raili Rantakäärme pyysi Harmaaraitaista kissaa toistamaan sanomisensa, sillä hänellä oli ollut kullankeltaiset kuulosuojaimet korvillaan koko ajan, hän kun ei ensinkään sietänyt lintujen lirkutuksia ja turhanpäiväisiä leperryksiä. Hänen päänsä menee kuulema ihan sekaisin kaikesta metelistä.

Mutta Harmaaraitaisen kissan esitys tuntui Raili Rantakäärmeestä ihan oikeudenmukaiselta, ja hänkin oli kauhistellut Mummokuningattaren shortseja. Hiukan hänestä tuntui, että omakin puku oli käymässä ahtaaksi, joten hän oli jo pikkuhiljaa kutonut uutta tyköistuvaa tummaa pukua entisen alle. Ilman käsiä on vain aika vaikea riisua vanhaa paitaa pois.

Ja niinpä siinä kävi, että siltä päivältä Mummokuningattaren puutarhatyöt jäivät. Hän haki sisältä linnasta tyynyn ja pehmeän maton, ja heittäytyi hetkeksi siihen nauttimaan lintujen konsertista ja perhosten lepattelusta. Hän silitti Harmaaraitaista kissaa, ja tuumasi, jotta johtotehtävät taitavat sopia kisulle oikein hyvin.

”Voi sentään, miten mukavaa!” tuumasi hän. ”Kunhan tässä vähän aikaa huilaan, niin sitten paistan ison kasan lettuja ja haen kellarista hilloa. Herra Johtaja on varmaan ansainnut letuilleen vielä kermavaahtoakin, vai mitä….”

Kylläpä puutarhapäivä olikin ollut rasittava, mutta hauska. Illan tullen Harmaaraitainen kissa jäi vartioimaan kompostia , luultavasti myyräpaistin toivossa, mutta Mummokuningatar pujahti silkkisen peittonsa alle, risti kätensä, siunasi kaikki rakkaansa ja nukahti satakielen lauluun.

Huomenna hän istuttaisi sen kurpitsan.

Sen pituinen se.

Väritä kuva tietokoneen piirustusohjelmassa tai tulosta ja väritä värikynillä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *