KISU NÄKEE UNTA, OSA 2

Kirjoittanut Miranda Honkanen

Kisu juoksi ympäri huonetta hädissään. Hän ei ollut koskaan joutunut tälläiseen tilanteeseen.

Hän mietti ja mietti.  Yhtäkkiä seinän takaa alkoi kuulua rytinää, ja yksi huoneen seinistä kaatui. Pölyä lensi ilmaan, ja Kisua alkoi yskittää. Kun Kisu lopulta näki eteensä, hän näki vanhat tuttunsa, kamelin ja apinan.

”Mitä te teette täällä?” Kisu hämmästeli.

”Me tulimme pelastamaan sinut!” apina kertoi.

Enempää Kisu ei ehtinyt kysellä, kun kameli kiskoi apinan ja Kisun selkäänsä. Edessä oli pitkä, soihduilla valaistu käytävä. Yhtäkkiä edessä avautui viidakko. Kameli hidasti vauhtiaan.

”En osaa liikkua viidakossa, koska asun aavikolla.” se sanoi.

”Minäpä osaan! Koska asun viidakossa!” apina hihkaisi.

Se hyppäsi yhden puun latvaan, siitä alemmalle oksalle ja jäi siihen keinumaan häntänsä varassa.

”Laukkaa vain suoraan, kameli. Varoitan jos eteen tulee jotain.” apina vakuutti.

Kameli pinkaisi juoksuun ja apina hyppeli ketterästi puusta toiseen. Kisu tasapainoitteli kamelin selässä.

”Puurykelmiä edessä! Käänny oikealle… hiukan vasempaan… myrkkykasveja! Väistä! Hyvä… mutalätäkkö! Hyppää yli NYT!” apina huuteli.

Lopulta he näkivät viidakon uloskäynnin. Mutta uloskäynnin vieressä oli jotain kiinnostavaa… nimittäin Kuti-Kuti ja Sini!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *