Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tämän talven lintulaskenta on nyt tehty. Kaikkia kolmea reittiä ei tainnut tulla käveltyä läpi, ei syyslaskennassa, ei vuodenvaihteessa, ja nytkin naistenpäiväksi suunniteltu pitkä viiden kilometrin reitti jäi tosi tiheän tuiskun takia kulkematta.
Mutta komeasti reitti nyt päätettiinkiin, mukana oli nuori mies Robin Kallio suksineen, laskijoitten vanhin Aila Järvimies potkukelkalla, ja me loput, Terttu ja Jaakko Kultanen , Anja Ramula , Seppo Järvimies ja yllekirjoittanut retkikummi jalan.
Sää sekä keli olivat aivan huippuluokkaa, nuorimies laski ja kiipesi kaikki mäet, löysi ensimmäisenä tikat kelopuista, tutki jäniksen jäljet ja muisteli aikoja, jolloin kavereitten kanssa oltiin laskennassa pulkkien kanssa. Silloinkin oli hyvä hankikanto. Riemu raikui, eikä sääkään ole Hyrkkälän Marttojen lintuporukkaa koskaan haitannut.
Kovin paljon lintuja kirkkaalla tyynellä säällä ei nähty, eikä kuultukaan, mutta raitista ilmaa saatiin, ja maailman asioita pantiin kuntoon. Hiukan haikeina mietittiin, joko tämä on meidän vihoviimeinen lintulaskenta, iän mukanaan tuomat vaivat kun tuppaavat haittamaan yhtä ja toista, vetäjääkin.
Tapamme mukaan poikkesimme viel jääurkuja katsomaan, ja komeathan ne taas olivatkin. Ja kas kummaa, oliko joku hukannut lemmikkinsä, kun jäätikön päällä istui ihan selvästi musta koira kaulapanta kaulassaan… ei tullut luo, eikä haukkunut ollenkaan…
Nyt on jo kaavakkeetkin täytetty, ja panen ne keskiviikkona postiin Linnuston seurannan osoitteeseen. meidänkin pienimuotoinen tutkimustyö kertoo linnuston muutoksista, lajien säilymisestä tai katoamisesta. Tärkeää työtä melkeinpä leikin varjolla!