Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta siitä kauneudesta oli jo tosi monta vuotta. Nyt hän oli punaposkinen ja pullea, hiukan rypistynyt ja harmaahapsinen, mutta asusteli aika iloisena omassa linnassaan korpimetsän keskellä Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Koska oli jo syksy, Mummokuningatar pani heti hellaan tulet, päästi Harmaaraitaisen kissansa sisään yöseikkailuilta, antoi sille maitoa kultareunaiseen kuppiin, hörppäsi kaikessa rauhassa päänselvityskahvit, ja pukeutui vasta sitten päivä vaatteisiin.Lue lisää »Mummokuningatar ja koivun kyyneleet – satu ja värityskuva