Mäntyperällä kesäaika pimensi pihan. Koko talvikauden pihaa valaisivat värikkäät valot, jotka tuskin ketään suuremmin täällä korvessa ärsyttivät. Nyt kun sitten kesään siirryttiin kylmän pohjatuulen ja lumituiskun myötä, eukko kahlasi vetelemään johtoja irti pistorasioista.
Lue lisää »Silmät vuotaa, hankeen hukkuu – Mäntyperän kuulumisia
Olettekos kuulleet vanhaa sanontaa ”kyllä susi syitä löytää”? Mäntyperän eukko ei tiedä, mihin se niitä syitä löytää tai tarvitsee, mutta omalla kohdalla on tullut kyllä aika tutuksi moinen touhu.
On ihana pakkaspäivä, maisema kuin postikortti. Ja aurinkokin paistaa. Eihän se Mäntyperän eukon pihaan yllä, mutta kultaa aukon takana metsän ja pihankin korkeimpien puiden latvat.
Voihan se olla, ettei sitä viisautta sentään paljon kannata kehua. Mutta ainakin se pitää paikkansa, kun sanotaan, että jos ei ikä muuta opeta, niin hiljaa kävelemään. Mäntyperän eukko alkaa muistuttaa omaa mammaansa, suuresti kunnioittamaansa kankuria ja torpparia, kouluja käymätöntä ihmistä, joka sanan mukaisesti eli elämänsä Jumalan kämmenellä.Lue lisää »Vanhan viisautta – Mäntyperän kuulumisia
Pää on yhtä tyhjä kuin jääkaappi. Kaikenlaiset pienet puuhastelut pihassa ovat pitäneet Mäntyperän eukon niin kiireisenä (?), että usein on unohtanut kauppareissut kokonaan. No viime vuosien runsaanpuoleisesta linjakkuudestaan on varmaan hiukan varaa juustohöylällä vetääkin, vähän sieltä ja pikkuisen enemmän tuolta, joten jääkaapista voi ihan hyvin silloin tällöin ihastella vaan siitä valaistusta.Lue lisää »Lemin kirjava kasvaa ja kukoistaa – Mäntyperän kuulumisia
Hyvää aikaista aamua ja leppoisaa hyvin alkanutta vuotta täältä Mäntyperän postikorttimaisemista! Vaikka on vielä pimeää, eukko on vastoin talvisia tapojaan kömpinyt peittojensa alta, eikä ole vielä vilkaissutkaan ulos. Jos sen näet olisi tehnyt, olisi ehkä taas joutunut lumitöihin, eikä sitten enää olisi jaksanut kissaa sanoa, saati aukaista tietokonettaan. Kyllä se sellaiseksi elämä tänä talvena on mennyt.Lue lisää »Pelkokertoimia – Mäntyperän kuulumisia
Lähes aina isänpäiväksi Mäntyperän eukko on hakenut kukkapenkistään sen vihoviimeisen orvokin ja miettinyt tätä juhlapäivän ajankohtaa. Miksi, oi miksi sen pitää olla syksyn synkimpään aikaan, jolloin luonto vaipuu talviuneen, kukat ovat kuolleet, eivätkä linnut enää laula. Tuntuu, että oikein tarkoituksella isänpäivästä on kitketty kaikki ilo ja kauneus pois.Lue lisää »Isät muuttavat maailmaa – Mäntyperän kuulumisia
Mäntyperän eukon talosta on tullut syksypimeiden myötä kummitustalo. Tälläkin hetkellä jatkuvan sateenrummutuksen sekaan sekoittuu kiihkeärytminen takominen lähes korvan juuressa. Vaikka on vielä pimeää, kuvittelen sen johtuvan nälkäisten talitiaisten kiireestä saada viimeisiä muruja rasvakakusta kupuunsa tuolla keittiön ikkunalla, ennen kuin ahnas närhi ehtii siihen.
Lue lisää »Tupaan turvaan talvisäiltä – Mäntyperän kuulumisia