Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta sitä kauneutta voi enää vain muistella. sillä muitten mummojen tapaan hän oli jo aikalailla pulskistunut ja harmaantunut. Mutta iloisena hän asusteli kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Lue lisää »Mummokuningatar auttaa Pientä Piiskuttajaa – satu ja värityskuva
Satu ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta siitä kauneudesta oli jo aikaa. Hiukan pulskistuneena, rypistyneenä ja harmaantuneena hän kuitenkin asusteli aika onnellisena kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen Kissansa kanssa.
Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta ei hän sitä toki enää ole. Vuosien mittaan hän on hiukan rypistynyt, harmaantunut ja pulskistunut, mutta aika iloisena hän asustelee omassa linnassaan kaukana korpimetsän keskellä Harmaaraitaisen Kissansa kanssa.
Lue lisää »Mummokuningatar ja Pakkasukko – satu ja värityskuva
Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Arvaatkos, kuinka tämä satu alkaa – niin ihan oikein. Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, vaan onkos enää!
Lue lisää »Mummokuningatar ja torvisoittokunta – satu ja värityskuva
Teksti ja piirros: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asui kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. No, se kauneus nyt oli vähän niin ja näin, pikkuhiljaa hän oli harmaantunut ja pulskistunut, mutta aika iloisena hän oleli, eleli.
Lue lisää »Mummokuningattaren laskiaismäki – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta hänelle oli käynyt kuin syksyiselle pihamaalle. Vähän repsahtanut ja harmaantunut, vähän roikkuva ja vettyneen näköinen hän taisi jo olla, mutta aika iloisena hän asusteli kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, ja onhan hän vieläkin, mutta se kauneus on karissut jo aikoja sitten. Hiukan pullukkana ja harmaantuneena hän elelee kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa.
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asui kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. Hänen kauneutensa oli vuosien mittaan vähän rapistunut, mutta aika iloisena hän oleli eleli, eikä turhia peililtä kysellyt.
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka oleli eleli kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. Ja kuten arvaat, siitä lumoavasta kauneudesta oli jo hirveän monta vuosikymmentä, mutta ei se häntä haitannut. Aika iloisena hän tänäkin iltapäivänä pukeutui parhaaseen kyläilypukuunsa, ruusukuvioiseen silkkimekkoon ja pitsihuiviin.Lue lisää »Mummokuningatar ja Kauhea Kammotus – satu ja värityskuva
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, joka asusteli kaukana korpimetsän keskellä omassa linnassaan Harmaaraitaisen kissansa kanssa. Niin, asusteli toki edelleen, mutta siitä lumoavasta kauneudesta voidaan jo olla toistakin mieltä. Kultakutrit olivat harmaantuneet, hoikka varsi muuttunut pulleaksi ja keveät tanssiaskeleet hidastuneet kömpelöiksi. Mutta aika iloisena hän tänäkin aamuna heräsi, pukeutui kuninkaalliseen mekkoonsa ja pani päänselvityskahvit tippumaan.
Lue lisää »Mummokuningatar ja rupikonna – satu ja värityskuva